keskiviikko, 31. maaliskuu 2021

Aikuisuus

Mitä on olla aikuinen? Mistä tietää, kun on oikeasti aikuinen? Onko 40 vuotiaana edes täysin aikuinen? Näitä asioita pohdin miettiessäni aikuisuutta. Minulla itselläni on aika ristiriitainen fiilis aikuisuudesta, että välillä koen haluavani yrittää parhaani mukaan olla ns "aikuinen" ja välillä taas ei oikein jaksa olla kunnollinen aikuinen, vaan ihan kuin olisi jämähtänyt teini-ikään. Tietysti se aikuisen asema tulee viimeistään siinä vaiheessa vastaan, kun asuu omillaan, on omia lapsia, vakituinen työpaikka tai parisuhde, mutta siltikin sitä voi olla mieleltään kuin teini-ikäinen tai lapsi. Ainakin joissakin tilanteissa. Sen ymmärtää jos on vaikea sopeutua aikuisen elämään jos ei ole saanut elää kunnollista lapsuutta tai teini-ikää, eikä vanhemmat ole antaneet lasten olla lapsia tai muuten ollut rikkinäinen lapsuus ja kokenut jotain ikäviä asioita lapsuudessa ja joutunut ottamaan jo pienenä aikuisen aseman. Myöhemmin aikuisena saattaa haluta olla uudestaan, kuin lapsi jos ei ole saanut pienempänä elää normaalin lapsen elämää. Jotkut myös puhuvat sellaisesta termistä, kuin "Peter Pan" syndrooma, ettei edes koskaan halua olla yhteiskunta kelpoinen aikuinen ihminen. Vähän niinkuin tämä klassikko lausahdus Peter Panista, että "Haluan aina olla lapsi ja pitää hauskaa, enkä koskaan kasvaa aikuiseksi." Yksi kuuluisimmista laulajista, joka on jo menehtynyt nimeltään Michael Jackson halusi olla, kuin Peter Pan, mikä oli ihan ymmärrettävää, kun aloitti jo laulaja uransa ihan pienenä. Mutta minulla itselläni ei ole enään ollut sellaista fiilistä, että haluaisin olla taas, kuin lapsi, mutta myönnän, että teini-ikää kaipaan välillä, koska minulla ei oikeen ollut ylä-asteella kunnollista teini-ikää vaan vasta vähän myöhemmin ammattikoulussa juuri ennen, kuin ehdin täyttää 18 vuotta, joten en ehtinyt nauttia teini-iästä kovin pitkään, vaikka teini-ikä ei olekkaan aina ruusuilla tanssimista. Kiitos jos jaksoit lukea ajatuksiani aikuisuudesta.

Anni <3     

perjantai, 4. joulukuu 2020

Sydämessäni on jotain vikaa...

Tässä artikkelissa kerron kaunistelematta omasta näkökulmasta,että millaista on sairastaa paniikki/ahdistuneisuus häiriötä ja suosittelen lukemaan tämän tekstin, kun voit itse hyvin, koska tekstissä saattaa olla triggeröivää sisältöä, mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman neutraalisti. Sain ensimmäistä kertaa tämmöisiä "kohtauksia",kun olin teini-ikäinen ja pahimmillaan tämä paniikkihäiriö oli joskus 18-19 vuotiaana ja kerran jouduttiin ambulanssikin tilaamaan mulle asuntolassa paniikkihäiriön takia,mutta tietysti ensihoitajat katsoivat, ettei olisi mitään sydänperäistä,koska pulssini oli vaarallisen korkea. Onneksi syke jossain vaiheessa rauhoittui, eikä minua tarvinnut viedä sairaalaan. Sen keissin jälkeen kesti hetken, että pystyin taas palautumaan normaaliin arkeen. Pahimmillaan mulla oli koulussa niin pahaa ahdistusta,että psykologi passitti minut sairaslomalle noin viikoksi. Olin silloin ammattikoulussa valmentavalla linjalla. Perheeni ja muutamat ystäväni ihmettelivät sitä,miten minulla voi mennä niin huonosti? vaikka minulla oli silloin ystäviä ympärillä ja parisuhde, sitä oli vaan vaikea selittää muille jos ei ole sitä itse kokenut, vaikka muut asiat olisivat elämässä kunnossa, niin mieli voi olla silti rikkinäinen. Pääsin onneksi mutkien kautta käymään psykologin vastaanotolla ja siitä oli minulle paljon apua. Sain edelleen näitä "kohtauksia," mutta ne harvenivat pikkuhiljaa. Muistan, kun sain ahdistuskohtauksia jos koin, että olin juonut liikaa kahvia,koska kofeiini muutenkin saattaa nostaa verenpainetta, vaikka suodatinkahvi on nykyään tutkimusten mukaan terveellistä. Vähensin silloin jonkin aikaa kahvinjuontia, että saatoin juoda vain aamulla, mutta jossain vaiheessa pystyin taas samalla tavalla juomaan kahvia, kuin ennenkin. Yhdessä vaiheessa olin niin huolissani mun sydämentykytyksestä, vaikka muut sanoikin et se johtuu vaan siitä ahdistuksesta/paniikista, niin päätin mennä tutkimuksiin ja mulle annettiin siellä sellainen sydämentahdistin, mikä rekisteröi mun pulssin ja verenpaineen. Sen kanssa sitten lähdin Ruotsin risteilylle perheeni kanssa silloin, olisiko ollut joskus vuonna 2010-2011. Ajattelin, että monet katsoo mua sillä ilmeella, että tuolta tulee joku tosi sairas ihminen. Olimme sillloin menossa meidän sukulaisten luo yöksi,jotka asuvat Ruotsissa. Muutaman päivän täytyi pitää sitä sydämen tahdistinta ja sen jälkeen olin ilman sitä. Kun sain olla ilman sitä sydämentahdistinta huomasin,että oloni oli paljon parempi,kun en enään ajatellut minkälainen mun verenpaine/syke oli. Sydämessä ei siis todettu mitään vakavaa, muuta, kun että syke oli välillä liian korkea ja mulle suositeltiin bisoprolol lääkitystä, joka on siis yleinen verenpaine lääke. Sen lääkkeen vaikutusmekanismi on se,että se alentaa verenpainetta ja sydämen sykettä. Sitä lääkettä käytin ainakin sen ensimmäisen vuoden, kun menin opiskelemaan Laukaaseen ja koin,että siitä oli minulle apua. En nyt muista tarkalleen,että kuinka monta vuotta otin sitä lääkettä, mutta lopetin sen lääkkeen käytön jossain vaiheessa,kun koin,että en tarvinnut sitä ja syke ei ollut enään niin korkea. Syy miksi kai lopetin sen lääkkeen käytön oli ainakin se, kun unohdin sen välillä ottaa ja huomasin kuitenkin,että syke pysyi normaalina ja toinen syy oli varmaan se,kun minua välillä nolotti syödä verenpainelääkettä 20 vuotiaana, kun ajattelin silloin,että vain keski-ikäisten ja iäkkäiden on tarkoitus syödä niitä verenpaine lääkkeitä. Mitään reseptilääkkeitä ei kuitenkaan saisi ihan noin vaan lopettaa ilman lääkärin hyväksyntää, mutta niin kuitenkin tein, eikä kukaan siihen sanonut mitään. Olin sen jälkeen monta vuotta ilman bisoprolol lääkettä ja olin voinut hyvin, mitä nyt joskus harvemmin saattoi tulla niitä paniikkikohtauksia. Nytten tällä hetkellä elämässä olen aloittanut uudestaan bisoprolol lääkkeen käytön. Enkä nykyään enään häpeile sitä asiaa, koska tärkeintä mulle on,että itse pysyn terveenä ja voin hyvin, oli sitten muut siitä ihan mitä mieltä tahansa. Syy miksi aloitin taas bisoprolol lääkkeen, oli sen takia, koska minulle oli alkanut tulla uudestaan useammin päivässä näitä sydämentykytys/ahdistuskohtauksia ja olin sen takia jopa päivystys osastolla yötä. Ahdistuskohtaus oli pahimmillaan sellaista, että, kävelin vain kotona ympyrää edes takas, saatoin ehkä avata ikkunaa tai jopa mennä keskellä yötä lenkille! Siellä tutkittiin ensisijaisesti ettei minulla olisi mitään sydänlihastulehdusta. Sitä ei kuitenkaan ollut, eikä mitään muutakaan hälyttävää, joten pääsin onneksi seuraavana päivänä kotiin. Se on jännä miten mielenterveys vaikuttaa loppujen lopuksi paljon myös fyysiseen terveyteen ja siihen sydämen toimintaan. Sen takia olen yrittänyt keksiä itselleni erilaisia rentoutumis menetelmiä. 

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, toivottavasti oli mielenkiintoista lukea eikä liian triggeröivää. Anni <3  

maanantai, 24. helmikuu 2020

Asioita mitä ei kannata sanoa lyhytkasvuiselle ihmiselle

Tässä luettelen asioita mitä ei kannata sanoa lyhytkasvuiselle ihmiselle, koska se saattaa loukata tai muuten ei välttämättä ole fiksua sanoa. 

1. "käytän mielummin sanaa kääpiö, koska se on paljon lyhyempi ja ytimekkäämpi sana käyttää, kuin lyhytkasvuinen."

-kääpiö sana on loukkaavaa sanoa lyhytkasvuisista ihmisistä ja muutenkin se on vanhentunut termi. Se on edelleen sellanen termi, mikä särähtää ainakin itselläni edelleen korvissa jos joku käyttää sanaa "kääpiö."  

2. "onpas sinulla hirveen pienet kädet/jalat" 

- No tottakai jos on paljon lyhyempi ihminen, niin hänellä on myös pienemmät kädet/jalat, eihän siitä tarvitse erikseen mennä kommentoimaan?

3. "Sun elämä on varmasti tosi vaikeeta" 

-Lyhytkasvuisuus voi rajoittaa, ettei yletä kaikkialle ja ei ehkä pysty saamaan tietynlaisia töitä, mutta ei se tee meidän elämästä sen vaikeempaa. Kaikilla on kuitenkin omat haasteet elämässä oli sitten lyhytkasvuinen tai ei ja lyhytkasvuiset voivat elää ihan onnellista elämää, kuten muutkin, vain asenne ratkaisee. 

4. "Lyhytkasvuiset naiset eivät voi saada lapsia" 

- Jokaisella on mielestäni oikeus saada lapsia ja muutenkin jos, joku lyhytkasvuinen haaveilee äitiydestä, niin se voi olla aika loukkaavaa sanoa kyseiselle henkilölle siitä ettei hän pysty saada lapsia. Muutenkin jos se on jollekkin erittäin vaarallista terveydelle niin aina voi myös adoptoida lapsen. Suurin osa lyhytkasvuisista naisista pystyy kuitenkin perustaa perheen ja saada biologisia lapsia.

5. "Miten sinä pystyt tehdä sitä ja tätä, koska olet noin lyhyt?"

-Jotkut asiat voivat olla haastavampia lyhytkasvuiselle, mutta monia asioita pystyy kuitenkin mukauttaa lyhytkasvuiselle. Esimerkiksi autoon, niin, että lyhytkasvuiset pystyvät ajamaan autolla.

Tässä oli jotain asioita mitä minulla tuli mieleen, mutta tiedän ettei kaikki ihmiset pahalla ole sanoneet, kunhan muuten muistaa olla reilu ja mukava muita ihmisiä kohtaan, eikä tahalleen loukkaa ketään. Kaikki me teemme joskus virheitä, mutta virheistä oppii. Olette ihania! <3 

 

keskiviikko, 29. tammikuu 2020

Syksyn kuulumisia

Syksy meni aika nopeasti ystäviä nähden sekä illanistujaisissa olemista. Jouduin siinä lokakuun alussa peruuttamaan viikonloppu menoni Jyväskylään, mikä olisi voinut olla kiva viikonloppu, mutta minulle iski äkillisesti vyöruusu mitä mulla ei ole koskaan aikasemmin ollut. Aika minun tuuriani, mutta tietysti se voi puhjeta aikuisiällä jos on lapsena sairastanut vesirokkoa niin silloin saattaa myös tulla vyöruusu, koska se vesirokko virus ei lähde koskaan pois elimistöstä, mutta joillekkin sitä vyöruusua ei välttämättä tule ollenkaan aikuisiällä. Se joko puhkeaa uudestaan tai sitten ei ollenkaan, vaikka virus ei poistukkaan ollenkaan elimistöstä. Jos en nyt kuitenkaan liikaa ala selittelemään lääketiedettä siitä vyöruususta, mutta kerron tässä siitä miten se minulla todettiin ja kuinka huomasin ensimmäiset oireet. Ihan aluksi minulla oli omituista lihassärkyä selässä ja sen jälkeen alkoi olla myös vatsan alueella omituista särkyä. Ajattelin vaan siitä selkä särystä, että minun pitäisi ehkä vaan venytellä enemmän, ettei selkä olisi niin kipeä. Seuraavaksi huomasin ilmestyneitä "punaisia näppylöitä" sekä vatsaan ja selkään. Luulin vaan, että minulla olisi joku atooppinen ihottuma, mutta varasin kuitenkin sairaanhoitajalle ajan terveysasemalle, koska alkoi olla kuitenkin sen verran kivulias ja inhottava olla. Terveyskeskukseen, kun pääsin niin sairaanhoitaja osasi heti diagnisoida minut, että minulla onkin vyöruusu ilmestynyt vatsan ja selän seudulle. Piti kuitenkin vielä lääkärin käydä varmistuttamassa asia ja niinhän mulla olikin vyöruusu ja sain siihen heti antibiootti kuurin ja särkylääkkeet. Niiden kanssa menin myöhemmin iltapäivällä apteekista kotiin. Seuraavat noin 2-3vko meni sairaslomalla, enkä pystynyt tehdä vapaaehtoistöitä sairaalassa. Minulle neuvottiin, että täytyy ottaa vain mahdollisimman rauhallisesti ja levätä, koska jos pahimmassa tapauksessa se olisi stressin takia vielä levinnyt muualle. Jossain vaiheessa, kun vyöruusu alkoi vihdoin helpottamaan niin pystyin taas normaalisti jatkaa arkea ja miettiä omia tulevaisuuden suunnitelmia. Muuten syksy meni ihan kivasti kavereita nähden.       

lauantai, 12. lokakuu 2019

Hangon reissu ja pride 2019

Minun kesäni alkoi aika vauhdikkaasti ja näin paljon kavereita, mutta kesän kohokohta oli, kun lähdin parhaan ystäväni kanssa Hankoon kahdeksi yöksi ke-pe asti. Meidän suunnitelma meni niin, että kaverini tuli mulle ensin yöksi Helsinkiin ja kävimme siinä samalla kaupassa ostamassa kaikkee ruokaa ja juomaa reissua varten. Pohdimme kaupan jälkeen, miten oikeen saamme kaikki meidän ruoat ja juomat kannettua junaan :D Kunnes seuraavana aamuna, kun olimme heränneet hyvissä ajoin, mutta saatiin kuitenkin extra nukkumisaikaa niin teimme semmosen kompromissin, että laitoimme osan ruoasta kylmälaukkuun ja purkasimme siideri sixpäckin, että saimme ne kaikki mahtumaan kylmälaukkuun ja muovipussiin pakkasimme loput ruoat ja juomat. Mistään muusta pakkaukseen liittyvästä meidän ei tarvinnut stressata muuta, kun elintarvike ostoksista. Meidän taksikyyti olikin jo tulossa ja menimme sillä taksikyydillä kohti rautatieasemaa. Ensimmäinen junamatka kesti noin tunnin ja Karjaalla vaihdoimme Hankoon menevään junaan. Kauheella kiireellä kantamusten kanssa melkein juoksimme meidän seuraavaan junaan, mutta eräs ystävällinen nainen tarjoutui auttamaan minua kylmälaukun kanssa Hangon junaan asti ja olikin sen jälkeen vähän kevyempi olo. Hangon junaan, kun pääsimme kaverini kanssa, niin olimme aivan läkähtyneitä, mutta helpottuneita, kun saimme nyt vihdoin levätä loppu junamatkan. Hangon juna-asemalta menimme paikallisella taksilla meidän leirintäalueelle. Huilittiin siinä vähäsen ja syötiin eväitä. Jossain vaiheessa lähdimme tutustumis kierrokselle meidän leirintä alueella ja katsoimme mitä kaikkea puuhaa meidän paikassa on. Palattuamme takaisin meidän mökille aloimme viettää iltaa ja teimme yhdessä ruokaa kasvislasagnesta ja sen kanssa lisukkeena perunasalaattia. Syötyämme pidimme tosi hauskaa ja lähdimme vielä myöhemmin illalla paikalliseen Hangon baariin. Tottakai päädyimme baarissa kaverini kanssa jätkien seuraan ja he tarjosivat meille ystävällisesti lisää juomia ja yhdet mustikkashotit kaikille sen kunniaksi, kun tulimme kaverini kanssa Hankoon viettää kesää. Jossakin vaiheessa lähdimme takaisin meidän leirintäalueelle taksilla, mutta meillä kesti vähän hahmottaa meidän mökki paikka, koska oli niin pimeetä, joten laitoin kännykän taskulampun päälle, että näkisimme paremmin (onneksi minulla oli vielä akkua jäljellä puhelimessa). Oli niin kaunis kesäyö ja kuuntelin siinä samalla meren laplatusta ja katsoin tähtitaivasta. Ehdotin siinä yhdessä vaiheessa kaverilleni ennen, kun olimme perillä meidän mökillä, että minun tekisi mieli mennä vielä uimaan, mutta päätin etten sittenkään mene, kun aloin jo olla sen verran väsynyt. Seuraavana aamuna, kun heräsimme, niin meillä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska meillä molemmilla olikin tämä kuuluisa madafuckingin darra :D vaikka olimme suunnitellu kaikkee mitä tekisimme tässä aamupäivällä ja päivällä, mutta ei se mitään, saatiin me kuitenkin jotain kivaa aikaiseksi tehtyä. Kävimme yhdessä leirintäalueen pelipaikassa. missä oli kaikkia kivoja puistopelejä. Pelasimme siellä mm shakkia ja lentopalloa. Illan kohokohta oli kuitenkin, kun pääsimme saunomaan ja mä itse kävin siellä samalla uimassa ja tuntui ihanalta, kun aallot ottivat minut vastaan. Saunomisen jälkeen söimme kasvisnakkeja, kasvispihvejä ja perunasalaattia. Seuraavana päivänä meidän pitikin jo luovuttaa meidän mutterimökki ja lähteä illemalla Hangosta takaisin Helsinkiin. Siinä meille jäi vielä aika paljon aikaa hengailla vielä Hangossa, kun olimme luovuttaneet mökin. Kävimme taas siellä pelipaikassa pelaamassa kaikkia pelejä ja pysähdyimme yhteen kahvilaan juomaan virvoitusjuomaa. Ennen lähtöä kävimme pitsalla ja S-marketissa jäätelöllä, sieltä lähdimme suoraan juna-asemalle ja Helsinkiin päin. Meillä oli siellä Hangossa aika hauska taksikuski, joka kyseli meiltä aina, että "mihin tytöt on nyt taas lähdössä?"  :D M

Meidän Hangon reissu oli kokonaisuudessaan kiva ja rentouttava matka hyvässä seurassa.

Melkein heti Hangon reissun jälkeen seuraavana päivänä olikin Pride kulkue ja puistojuhla Helsingissä päin ja se pidettiin kaivopuistossa, niikuin joka vuosi on aina siellä pidetty puistojuhla ainakin jo vuodesta 2010 alkaen. Olin sopinut, että näkisin siellä kaivopuistossa erästä mun ystävääni, mutta en meinannut millään löytää heidän porukkaa sieltä ihmispaljoudesta, vaikka hän olikin yrittänyt laittaa mulle tarkat ohjeet missä on siellä, mutta onneksi siinä noin yli tunnin jälkeen löysin toisen kaveriporukan kaivopuiston tähtitornin viereltä. Oli mukavia jälleennäkemisiä ja kerroin myös minun ystävälleni, jota en heti löytänyt niin sijaintini ja hänkin liittyi mukaan seuraan oman porukkansa kanssa. Tämä oli siis ensimmäinen kerta elämässäni, kun osallistuin mukaan pride tapahtumaan, vaikka tiesin aikasemmin semmosen tapahtuman olevan olemassa. Kerron nyt vähän omia ajatuksia mitä tämä pride tapahtuma minulle merkitsee, mutta sehän on ainakin suuri ihmisoikeustapahtuma sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille ja varmasti muillekkin ihmisille, jotka kokevat vielä tänäkin päivänä syrjintää yhteiskunnassa. Minusta on hyvä asia, että tämmöinen tapahtuma järjestetään aina joka kesä Helsingissä ja muualla päin Suomea myöskin, koska se auttaa poistamaan ennakkoluuloja ja suhtautumaan sateenkaariihmisiin paremmin, koska he ovat kuitenkin täysin tavallisia ihmisiä siinä missä muutkin, vaikka joku pitäisikin samasta sukupuolesta tai kokisi, että on ihan toista sukupuolta mitä on syntymässä määritelty, että antaa jokaisen ihmisen olla oma itsensä, mitä sisimmässään kokee olevansa.

Love and Peace Anni <3