Tässä artikkelissa kerron kaunistelematta omasta näkökulmasta,että millaista on sairastaa paniikki/ahdistuneisuus häiriötä ja suosittelen lukemaan tämän tekstin, kun voit itse hyvin, koska tekstissä saattaa olla triggeröivää sisältöä, mutta yritän kirjoittaa mahdollisimman neutraalisti. Sain ensimmäistä kertaa tämmöisiä "kohtauksia",kun olin teini-ikäinen ja pahimmillaan tämä paniikkihäiriö oli joskus 18-19 vuotiaana ja kerran jouduttiin ambulanssikin tilaamaan mulle asuntolassa paniikkihäiriön takia,mutta tietysti ensihoitajat katsoivat, ettei olisi mitään sydänperäistä,koska pulssini oli vaarallisen korkea. Onneksi syke jossain vaiheessa rauhoittui, eikä minua tarvinnut viedä sairaalaan. Sen keissin jälkeen kesti hetken, että pystyin taas palautumaan normaaliin arkeen. Pahimmillaan mulla oli koulussa niin pahaa ahdistusta,että psykologi passitti minut sairaslomalle noin viikoksi. Olin silloin ammattikoulussa valmentavalla linjalla. Perheeni ja muutamat ystäväni ihmettelivät sitä,miten minulla voi mennä niin huonosti? vaikka minulla oli silloin ystäviä ympärillä ja parisuhde, sitä oli vaan vaikea selittää muille jos ei ole sitä itse kokenut, vaikka muut asiat olisivat elämässä kunnossa, niin mieli voi olla silti rikkinäinen. Pääsin onneksi mutkien kautta käymään psykologin vastaanotolla ja siitä oli minulle paljon apua. Sain edelleen näitä "kohtauksia," mutta ne harvenivat pikkuhiljaa. Muistan, kun sain ahdistuskohtauksia jos koin, että olin juonut liikaa kahvia,koska kofeiini muutenkin saattaa nostaa verenpainetta, vaikka suodatinkahvi on nykyään tutkimusten mukaan terveellistä. Vähensin silloin jonkin aikaa kahvinjuontia, että saatoin juoda vain aamulla, mutta jossain vaiheessa pystyin taas samalla tavalla juomaan kahvia, kuin ennenkin. Yhdessä vaiheessa olin niin huolissani mun sydämentykytyksestä, vaikka muut sanoikin et se johtuu vaan siitä ahdistuksesta/paniikista, niin päätin mennä tutkimuksiin ja mulle annettiin siellä sellainen sydämentahdistin, mikä rekisteröi mun pulssin ja verenpaineen. Sen kanssa sitten lähdin Ruotsin risteilylle perheeni kanssa silloin, olisiko ollut joskus vuonna 2010-2011. Ajattelin, että monet katsoo mua sillä ilmeella, että tuolta tulee joku tosi sairas ihminen. Olimme sillloin menossa meidän sukulaisten luo yöksi,jotka asuvat Ruotsissa. Muutaman päivän täytyi pitää sitä sydämen tahdistinta ja sen jälkeen olin ilman sitä. Kun sain olla ilman sitä sydämentahdistinta huomasin,että oloni oli paljon parempi,kun en enään ajatellut minkälainen mun verenpaine/syke oli. Sydämessä ei siis todettu mitään vakavaa, muuta, kun että syke oli välillä liian korkea ja mulle suositeltiin bisoprolol lääkitystä, joka on siis yleinen verenpaine lääke. Sen lääkkeen vaikutusmekanismi on se,että se alentaa verenpainetta ja sydämen sykettä. Sitä lääkettä käytin ainakin sen ensimmäisen vuoden, kun menin opiskelemaan Laukaaseen ja koin,että siitä oli minulle apua. En nyt muista tarkalleen,että kuinka monta vuotta otin sitä lääkettä, mutta lopetin sen lääkkeen käytön jossain vaiheessa,kun koin,että en tarvinnut sitä ja syke ei ollut enään niin korkea. Syy miksi kai lopetin sen lääkkeen käytön oli ainakin se, kun unohdin sen välillä ottaa ja huomasin kuitenkin,että syke pysyi normaalina ja toinen syy oli varmaan se,kun minua välillä nolotti syödä verenpainelääkettä 20 vuotiaana, kun ajattelin silloin,että vain keski-ikäisten ja iäkkäiden on tarkoitus syödä niitä verenpaine lääkkeitä. Mitään reseptilääkkeitä ei kuitenkaan saisi ihan noin vaan lopettaa ilman lääkärin hyväksyntää, mutta niin kuitenkin tein, eikä kukaan siihen sanonut mitään. Olin sen jälkeen monta vuotta ilman bisoprolol lääkettä ja olin voinut hyvin, mitä nyt joskus harvemmin saattoi tulla niitä paniikkikohtauksia. Nytten tällä hetkellä elämässä olen aloittanut uudestaan bisoprolol lääkkeen käytön. Enkä nykyään enään häpeile sitä asiaa, koska tärkeintä mulle on,että itse pysyn terveenä ja voin hyvin, oli sitten muut siitä ihan mitä mieltä tahansa. Syy miksi aloitin taas bisoprolol lääkkeen, oli sen takia, koska minulle oli alkanut tulla uudestaan useammin päivässä näitä sydämentykytys/ahdistuskohtauksia ja olin sen takia jopa päivystys osastolla yötä. Ahdistuskohtaus oli pahimmillaan sellaista, että, kävelin vain kotona ympyrää edes takas, saatoin ehkä avata ikkunaa tai jopa mennä keskellä yötä lenkille! Siellä tutkittiin ensisijaisesti ettei minulla olisi mitään sydänlihastulehdusta. Sitä ei kuitenkaan ollut, eikä mitään muutakaan hälyttävää, joten pääsin onneksi seuraavana päivänä kotiin. Se on jännä miten mielenterveys vaikuttaa loppujen lopuksi paljon myös fyysiseen terveyteen ja siihen sydämen toimintaan. Sen takia olen yrittänyt keksiä itselleni erilaisia rentoutumis menetelmiä. 

Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, toivottavasti oli mielenkiintoista lukea eikä liian triggeröivää. Anni <3